Ongelma- Tuunatakko vaiko eikö... vai kuinka?

Bongasin tori.fi sivustolta tällaisen vanhuksen joka vei mun sydämen siltä seisomalta.

Nyt ongelmaksi muodostuu se että tää ois ihana näin mutta ei sinänsä sovi sisustukseen.

Mulla alkaa kohta kaikki huonekalut olemaan tällaisia vanhoja löytöjä jotka olen maalannut

omaan kotiin sopivaksi. Mä niin suosin näitä kun on painavia ja tukevia.

Toki oon niin kova harrastamaan huonekaluvalssia että en sit tiiä että kuinka

hyvä juttu nää painavat huonekalut on selkävammaselle =)

Mut enivei, nää ainakin kestää käyttöä ja on niin tuunattavissa mieleisekseen.

Siis, vaikka näin tällasenaan tästä tykkäänkin niin ehkä se maalia saa kuitenkin pintaansa.

Maalaisinko siis kokonaan siististi telalla vai laittaisinko rouheen maalauksen pensselillä??

Toisaalta jos tekis ensin vaikka rouheen maalauksen pensselillä niin jäljestä päin sen voisi

siistiä halutessaan telalla. Tai.... Sitten maalaan sen nyt siistiksi telalla ja rikon pinnan 

hienolla hiomapaperilla.... aargh!! =D

Koko yö meni taas katkonaisesti kun ei selkäkivulta kyennyt asentoa vaihtamaan heräämättä

ja päänsärkykin vaan taas jatkuu.

Nyt on Tramalia heitetty naamariin ja oottelen että alkais vaikuttaan kun tuota inspiraatioo

taas riittäis ja suunnitelmia vailla toteutusta olis enenmmän kuin tarpeeksi.

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa =)

Aurinkoisen syksyistä päivää teille ... ja mullekin =) Jeme

Tuunataan tuunattua

HipHei!

Josko sitä taas päivittelis tännekin jtkn. Kesä kun meni ihan siivillä, uusien tuulien puhaltaessa

niin ei ollut paljoo blogit mielessä. 

Hurahdettiin nimittäin tohon karavaanailuun ja kesäkuussa kun vaunu ostettiin niin sen jälkeen ei oo kotona kerennyt kuin käymään.

Voitte vaan arffata että vaunukin sai hieman jo sisäpintoihin tuunausta mutta suuremmalti oon keskittynyt vaan olemiseen ja nauttinut joka hetkestä perheen kanssa... uusia ystäviä unohtamatta <3

Nyt kylmien säiden myötä ollaan taas ainakin arkena jonkun verran kotona ja tottahan tuo tuunausvimma iskee päällensä. Pitäs saada keskeneräistä valmiiksi ja hieman syksyistä/talvista tunnelmaakin himpun verran. 

Dc-fixiä päätin kokeilla kun tuntuu että kaikki muutkin. 

Etolasta tarttu pari rulla poistokorista tuommoista mustaa tiiliseinää ja näin sen kuuluvan tähän pieneen väliseinänpätkään.

Seuraavana kuvia jollaiseksi olin jo aikaisemmin tuunauksella tehnyt.... 

Myös linkki entisestä tuunauksesta -lipastotuunaus ja naulakkotuunaus

Nyt harmaat tähdet vaihtui mustaan, sopi näin seinäänkin paremmin. =)

Tän myötä ideoita alkoi taas pukkaan pään täydeltä. Rajoittavana tekijänä edelleen vaan on jatkuvat päänsäryt ja selkä joka ei kestä rasitusta ollenkaan. Täytynee edetä siis maltilla ;) Tässä kuitenkaan mkn kiire oon kun saikkua tippuu aina saikun perään... Näillä mennään.

Syksyisiä terkkuja kaikille! -Jeme

Hip Hei!! Hyvä mä!!!

Nyt ne on kaikki seinät maalissa!! Ei ressaa enää =) Voi kun oon iloinen =) =)

Koko ajan ja aina vaan takaraivossa se pitäs, pitäs, pitäs..... Isoja juttuja ei nyt enää oo. Tai kyllähän mä niitä taas keksin ;)

Mielessä ollut kaikkee pientä mitä olis kiva tehdä ja toteuttaa sisustamisen osalta,

mutta jarruna ollu seinät jotka oottaa maalia. En siis oo viittinyt seiniä täytellä hyllyillä ja valokuvilla sun muillla kun tiesin et kaikki joudun ottamaan alas kun saan aikaseks maalata. 

Eilen aamulla sit päätin et kun kerta päätäkään ei särkenyt, niin nyt hoidan sen lopun maalauksen alta (lasten huoneet) pois. Selkä toki reistaili, mut särkylääkkeen voimin sitä pystyi rauhaksiin liikkumaan. Toiaalta nautinkin siitä selkäkivusta koska se kipu jossain muualla kuin päässä kelpaa mulle oikein hyvin. Kestän kipua paljon ja annan sen jarrutella mua mahdollisimman vähän. Päänsärky vaan on sellainen että sen kanssa ei aina pysty yhtikäs mihinkään.

Alotin maalaukset aamulla heti ku muksut lähti isänsä mukana päiväkotiin ja sain valmista puoliltaöin.

Toki sain siinä samalla touhuttuu hieman muutakin täällä muualla asunnossa.

Hieman tuli valoo... hyllyy... valokuvaa... Niistä tulossa kuvaa myöhemmin kun alkaa kokonaisuutta muutenkin valmistuun. 

Lapsi raukat joutuvat valvomaan (tuskin pahastuivat) kun äti vaan maalaa ja maalaa heidän huoneissaan.

Selkä oli iltapäivällä kylläkin siinä jamassa että jalkaa tuskin pystyi liikuttamaan, mutta Tramalia ja Diapamia naamariin niin siitä kutakuinkin selvittiin. Tiesin että tuo lepäämättömyys ehkä viel kostautuu. 

Aamuyöstä selkäkipu toimikin oivana herätyskellona ja sen jälkeen tässä ookkaan sit taas nukuttu.

Ei haittaa, otetaan vähän rauhallisemmin tänään. Hieman siivousta kun illalla on luvattu pikkujoulua lapsille serkkujensa kanssa. Taidetaan ulkonakin hieman käydä rämpimässä risuja poimimassa seuraavan suunnitelman toteuttamista varten =)

Ja sitten jotain ihan muuta... perus mua....

Viimelauantaina touhuttiin lähtöä Halloween-bileisiin ja lasten kengät

oli kolme päivää takaperin sitten pesty, mutta pientä kosteutta vielä havaittavissa.

Näppäränä viskasin ne hetkeks kuumaan leivinuuniin ottamaan lämpöä.

Se hetki vaan unohduksen myötä venyi... se niistä kengistä sitten.

=D =D =D

Ensimmäiset tunnelmavalot

Nyt alko meiänkin pirtissä viimein se tunnelman luominen valoilla.

Se on odottanut vaan että olkkarin viimeisinkin seinä on saatu maalattua ja se on nyt tehty.

Hiljaksiin oon tässä niitä seiniä maalannut kun kerralla en kykene paljoa työskentelemään. 

Nyt onkin sit vuorossa se itse kotoisan tunnelman luominen. Pikkuhiljaa on myös joitain huonekaluja saatu tuunattua ja nekin jokseenkin löytäneet jo paikkansa. Tässä on kuvissa kesällä löytämäni vanha liinavaatekaappi joka sai mieleiseni muutoksen niskaansa =)

Olkkarin seinät odottaa täydennystä ja huomena tuloillaan on ainakin valo-oksa.
Muuten seinät taitaa täyttyä ihan sillees pikkuhiljaa, sitä mukaan kun sopivia sisustuselementtejä löytyy. Mä kun oon huono laittamaan seinille mitään jos jokin ei iske oikein kunnolla ja tunnu juuri siltä oikealta.
Sitä oikeaa sitten vaan odotellaan =)

Päänsärystä on ollut nyt vapaata nää pari päivää päivvystyksessä poikkeamisen jälkeen. Joskin alaselkä on ollut sit oikein oikutteleva ja väsy kaamea, mutta tässä on hyvin selvitty sinnittelemällä kuitenkin. Monesti tuntuu että kaiken muun kivun kestää mennen tullen vaikka lähtis jalat alta, kunhan vaan päänsärky antaa olla rauhassa =)

Päivystykseenhän sitä sitten =/

Päivystykseenhän sitä sit eilen =(

Vähän ennen kolmee olin paikalla ja heti vuoteeseen jossa saikin sen kolmisen tuntia ootella että

joku kerkeis antaan apuja. Kuuden aikaan vihdoin sain sen färkkilän tipan ja olin siinä vaiheessa taas

jo ihan kypsä ja halut luovuttaa kokonaan melkoiset. Ei auta ku ootella, hoitsu lupas et neljän tunnin kuluttua ois jo helpompaa......... Vartti tipan laittamisesta hoitsu vissiin sääli mua sen verran että tuli ruiskun kanssa jossa diapamia ja kysyi että tahtoisinko? Tottakai sen otin, ihan mitä vaan. Sit tulikin uni ja herättyäni tiesin jo taas selviäväni.

Tuskallista on, ei elämän kuulu olla tällästä! 

Aamulla pääsin kotiin ja tiesin että kohta kipu on takaisin ja niinhän se tuli tunti siitä kun olin kotiin päässyt =/ Lääkkeitä vaan naamariin, mukaan lukien diapami jonka sain taskuuni päivystyksestä lähtiessäni. Ihan en ollut varma mitä kaikkee sain samaan aikaan ottaa mutta hieman sumussa otin lääkkeet jotta hetken ees pärjäis kotona. Ja kyllä se jokseenkin helpottikin, niin että sain nyt pintaliipasuna hieman imuroituu ja lattioita pyyhkästyy, pyykkiäkin hieman tuli laitettuu. Ihan vaan siltä varalta että kohta taas lähen niin on muun perheen sit mukavampi töistä ja päiväkodista kotiutua.

Safkan jos vaan millään saisin vielä heille valmiiksi tehtyä. On nimittäin tuo väsy aikamoinen taas ja 

väkisin pidän silmiä auki.

Kirppislöytö

Tässä kirppikseltä löytämäni hyllykkö. Alkujaan oli ihan perus puunvärinen ja se sai vain pikaisesti maalin pintaan. Tykkään kokonaisuudesta <3

Päivämääräpalikat on kirppiskseltä.

Puinen tähti kirppikseltä

Lyhty Tokmannilta

ja sydämet on itsetehtyjä

Tää projekti valmistui joku viikko takaperin, mutta blogin päivitys on saanut odottaa kun ei oo aina suuremmin jaksamista noiden mun päänsärkyjen takia. Tuunauksia on muitakin jo valmistunut, ainakin suurimmaks osaks. Jotkut tarffii vielä sitä loppusilausta joka tulee niihin pikkuhiljaa kun oma kunto antaa myöden =)

Uuvuttava päänsärky

Taas on putki päällä ollut muutamia päiviä... siis päänsärkyputki.
On päätä toki särkenyt ihan tasaseen koko ajan mutta se on ollut hallittavissa.
Nyt taas pari päivää menny eikä mikään helpota. Uutta lääkitystä otettu kehiin, mutta ei
minkäänlaista tehoa.

Eilen illalla alotin uuden kuurin: Tramal 50mg aamuin illoin ja Orloc 5mg aamuisin.
Kerkesin siis eilen sen Tramalin ottaa ja päätä jomotti niin perusteellisesti. Ei tuntunut vaikuttavan millään tavalla. Yöllä nousin ottaan uuden annoksen. Nyt aamulla en enää tienny mitä tekisin. Sen tiesin että se pelkkä Tramal on turha!! Mut en tiennyt mitä voin nyt ottaa ettei tulis otettuu väärii lääkkeit yhessä.
Soitin siis päivystykseen josta neuvottiin ottamaan Panadolia sen kanssa yhdessä ja koska päänsärky on niin pitkäaikainen niin kehotettiin soittamaan terveyskeskuslääkärille ja pyytämään ohjeita/apua päänsärkyyn. Sanoin vaan ok ja lopetin puhelun... sitten tuli itku.... niin monesti jo tuonne terveyskeskuksen puoleen kääntynyt josta taasen aina neuvotaan päivystyksen suuntaan....

Tällä hetkellä 2h kulunut viimeisimmistä lääkkeistä ja pahin kyllä helpotti, mutta ei riittänyt teho viemään kipua kokonaan. Nyt mietin mitä teen... mitä luultavimmin särky yltyy taas jo ihan pian ja sit on kyllä jo lähettävä jälleen päivystykseen tippaan jotta saa poikki tän kipukierteen, edes päiväks.
Yks kivuton päivä välissä auttaa taas hetken aikaa jaksamaan tulevaa. Liian kauan kun kipu on yllä niin se uuvuttaa mut aika loppuun =/

Helpotusta vaan ei apua

Tjoo-oh, lauantai-iltana nukkumaan mennessäni jo tiesin että tuun pään osalta kipuileen yön. Buranaa naamariin ja nukkumaan. Aamuyöstä lisää buranaa eikä siin sen suuremmin enää nukuttukaan. Oottelin vaan tuskallisena että aamu tulis ja talo alkais heräileen. Ja talon herättyä, heti tilaisuuden tultua otin ja lähdin päivystykseen. Pääsin tuttuun tapaan heti petipaikalle mutta siinä ne kuluvat minuutit kolmen tunnin ajan oli aika hurjia lääkäriä odotellessa. Aina en ollu ees varma että selviinkö siitä enää... tai haluunko ees ylipäätään selvitä. Sain kuitenkin peukaloni napille jolla sai kutsuttua hoitajan paikalle. onnistuin sopertamaan etten pysty jaksaa enään, johon vastaukseksi sain että -joo kattellaan kohta, lääkäri on nyt syömässä.... En halunnu enää jaksaa... 

Ei onneks mennyt kuitenkaan kauaa kun hoitaja tulikin jo kahden piikin kanssa jotka sain kankkusille. Uskoin ja luotin että nyt alkaa helpottaa. Tunnin päästä kuitenkin totesin ettei muutosta. 

Vihdoin lääkärikin ehti moikkaamaan ja totes että jo entuudesta tuttuun tippaan on turvauduttava. 

Se tieto samaan aikaan helpotti mutta tuntui ahdistavalta. Tiesin että se auttaa, mutta se ottaa oman aikansa (muutaman tunnin) että alkaa vaikuttaa.

Olin ihan liian loppu ja ilmeisesti vaivuin uneenkin kun pahasti säpsähdin hoitajan tullessa tarkastamaan jossain vaiheessa tilannetta. Kipu ehkä hieman hellittänyt mutta ei vielä kehumista.

...unta... herättyäni olin ihan ku ei mtn. Ei kipua, mitä mä täällä teen? Oon viemässä joltain petipaikkaa ihan turhaa. Oon kunnossa. Tuntui naurettavalta olla siinä ja makoilla tipassa ku ei ollut mtn vaivaakaan. Kauankohan viel joudun oleen?? Kotonakin olis tekemistä. Olisinko ajoissa kotona, kerkeenkö vielä maalaamaan??? =)

En kerennyt maalaamaan enään. Yks kaappi tossa kummittelee ja odottelee jatkoo kun vasta pohjamaalit niskaansa saanut. Olin siis ennen puoltayötä kotona eikä ollut enää jaksamista mihinkään. Sohvaa ja telkkarii puolison kanssa. Tai miten sen nyt ottaa... nukuin telkkaa "kattellessani" pää raksun sylissä. Kunnes, kunnes oli aika herätä mennäkseni nukkumaan =) 

Ja se tunne, se tunne ku tietää pään taas kipeytyvän yön aikana. Kireys takaraivolle oli jo alkanut hiipimään =/ 

Aamulla särki päätä... ei siitä nyt muuta.. =/ Ehkä mä joskus vielä sen oikeen avun jostain löydän.

Lääkkeistä ja turhista lääkäreistä eroon

Vuosien päänsärky riesana, normisti ihan arkisesti jyskyttäen ja välillä armoo huutaen.
Lääkäreissä on juostu, myös fysioterapeutit sun muut kokeiltu.
2 viimesintä vuotta syöny masennuslääkkeitä joista nyt kesällä päätin hankkiutua eroon, vastoin lääkärin ohjeita.

Eli kesällä tosiaan päätin jättää kaikki mielialalääkkeet pois. Niitä popsiessa en missään vaiheessa päässyt olemaan oma itseni. En toki päässyt tippumaan alas mutta en myöskään osannut iloita yhtikäs mistään. Kaikki oli vaan "ihan sama".  Myönnän että alkuun ne oli tarpeen, tarvin apua päästäkseni ylös mutta musta ei ole syömään mtn loppuelämäni ylläpitolääkitystä. Eli hoidetaan oireita ei syytä....

Iso apu on myös psykoterapiasta... oon niin paljon oppinut ymmärtämään sitä kautta itseäni enkä siitä tahdo luopua.

Koitin hakee tietoo lääkkeistä joka suunnalta ja mitä enemmän sitä hain ja löysin niin sitä vakuuttuneemmaksi tulin että mun oma kokemus ja ajatus lääkkeistä ei ollut ihan tuulesta temmattua.
Ne ei välttämättä pidemmän päälle ookkaan hyväksi, enemmän jopa haittaa.. =/

Hain siis luontaistuotekaupasta troppeja reseptilääkkeiden tilalle ja aloin itse ajamaan määrättyä lääkitystä alas kun en siihen lääkäriltäni apuja/tukea saanut. Samaan aikaan aloitin luontaistuotteet isolla annostuksella. Vieroitusoireita tuli mut sitä osasin odottaakin, päätin vain kestää.

Nyt on menty ööö ..... ehkä ainakin kolmisen kuukautta pelkillä luontaistuotteilla ja mä tunnen/tiedän taas eläväni <3 Enään en kulje sumussa vaan tunnen olevani taa yksi muiden joukossa!

Siitä päästäänkin päänsärkyihin joista tosiaan kärsinyt aina mutta nyt on ollut voimia ja kiinnostusta alottaa sekin projekti ihan toden teolla. Vuosia sitten on päänsärkyä tutkittu eri lääkäreiden luona ja päätäkin kuvattu... kukaan koskaan löytänyt mitään erityistä selitystä. Lääkkeitä niin särkyyn kun ennaltaehkäsyynkin kokeiltu eikä mikään oo toiminut sen paremmin.

Nyt tällä erää tähän asti on Norithren lääkitys päivittäin päänsärynestoon... pari kierrosta fysioterapeutin käsittelyssä ja akupunktiokokeilua... Tuloksena: ei selitystä päänsärkyihin eikä sen kummempaa apua, ainoastaan akuutisti pientä helpotusta.

Tuntuu et kaikki aina vaan nostaa kädet pystyyn ja totee -sori, ei voi auttaa.
Mutta kuka auttaa, mistä apua????

Kaikki perus arjen askareet on liian usein kovien kipujen saattelemia. Imurointi käy tekeen kipeetä, pyykin ripustaminen.... saati sit hieman "vaativimpia" hommia jotka tuntuu vielä kovemmin...

Oon kuitenkin päättänyt että hoidetaan ja apua saadaan, kaivan niin kauan kun tulee vastaan.
Tiiän et halvaks tää(kään) projekti ei tuu =(  Mut mä haluun kuntoon, mä haluun taas päästä urheileen, mä haluun päästä töihin... minä-minä-minä... kyllä, itsekästä....

Eilen päätin soittaa yhdelle hierojalle josta olin kuullut kehuja. Ei vaan hieroisi vaan todella paneutuu siihen mitä tekee. Soitin ja kerroin hieman tilanteestani ja aamuisesta kiputilasta josta kuitenkin kuin ihmeen kaupalla selvisin (olin siinä vaiheessa valmis luopuun ihan kaikesta kunhan kipu loppuisi). Sainkin heti peruutusajan joka olisi vielä samana päivänä.

Nyt tässä kirjoittaessani olen kuin hakattu eilisen jäljiltä. Lihaksia on selästä ja niskasta käyty läpi perusteellisemmin.. ja se oli vasta lämmittelyä... ensiviikolla jatketaan..
Runnotusta olosta huolimatta voin paremmin. Joka paikka mitä vähänkin eilen käsiteltiin niin on ihan kosketusarkana. Mutta tunsin kuinka siinä käsittelyssä oltiin oikeilla jäljillä ja jaksan uskoa ja kovasti toivon että tästä olisi todellakin apua. Kolottaa kovasti mutta tietyllä tapaa kevyempi ja vapaampi olo.
Nyt viel kaikenlisäks tuli kova polte päästä reenaileen jotakin, jos vaikka kohta jo kestäis rasitusta ilman kovaa päänsärkyä!?! Ehkä mä kaivan ton jumppapenkkini sohvan alta esiin ja laitan tuulemaan =)

Tätä polkua kuljetaankin nyt kääntämällä jokainen vastaantuleva kivi. Hieronnasta saan varmasti helpotusta ja apua kun sen tekee joku joka todella tietää mitä tekee, mutta se ei välttämättä riitä. Lihakset saattaa olla osa syy, ei välttämättä yksistään se kipujen aiheuttaja.
Nyt etsin kiropraktikon joka tsekkais ton selkärangan kokonaan.
Kipupolista sain vinkkiä ja ihmettelyä ettei mulle oo semmosta koskaan ehdotettu. Siitäkin nyt tarttis ottaa selvää et mikä se kuvio on ja mitä apua sitä kautta vois saada...

Näillä nyt mennään. Toivossa on hyvä elää ja varsinkin nyt kun tuntuu et sitä toivookin taas on... =)