keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Pähkinäpikkuleivät

Njam!!

Pakko sanoo että hyviä oli vaikka itse teinkin ;)
Ohje on Karpin ABC kirjasta vaikkakin omiin tuotoksiin hieman määriä nyt muokkasinkin.

Tein ristiäisiin myös vaihtoehtoisia leivonnaisia vhh-linjaa noudattaville,
eli lähinnä itselleni kun en kaivannut sitä oloa mikä seuraa aina sokerista tai 
perus vehnäjauhoista. Nämä pikkuleivät siis yksi niistä leivonnaisista.

Heti jo taikinan valmiiksi saatuani ja sitä maistettuani tulin harmitelleeksi etten
ole näitä aikaisemmin tehnyt. En kylläkään varsinaisesti ole kaivannut sokeriherkuille korvaavia mutta onhan se kahvin kanssa joskus kiva jotain suuhunkin laittaa vaikka ei varsinaisesti nälkä olisikaan. 



n. 40kpl pikkuleipiä

Näin ne tein:
1,5dl sokeritonta maapähkinävoita
2dl kermaa
75g rouhittua pekaanipähkinää
1tl vaniljauutetta
2rkl karppisokeria
1tl leivinjauhetta

Kaikki sekaisin ja lusikoidaan pieniksi nökäreiksi leivinpaperin päälle pellille.
Nökäreet suunnilleen ruokalusikan mitan verran ja hieman niitä lusikalla levitin ja tasoitin pikkuleivän muotoon.

200° ja n. 10min




Flunssan kourissa

Ristiäisistä selvittiin ja tyttö sai nimekseen Iida viola. 
Hieman jännäsin tuleeko tyttö pahasti kipeäksi juuri ristiäispäiväksi kun olo enteili flunssaa. 
Päivästä kuitenkin selvittiin ihan kuivin jaloin mutta illan tulleen olikin jo ikävästi ihan tukossa =(
Tässä onkin nyt sit alkuviikko mennyt ihan vaan huokaisten että ristiäiset takana kaikkine järjestelyineen ja keskittyminen ihan vaan Iidan tukkoisuutta helpottamaan.

Päivät nukutaan sylissä tai sitterissä. Vähänkin kun enempi makuuasento niin tukossa ollaan.
Toissayö olikin niin kurja että nukuin itse olkkarissa sohvalla puoli-istuvassa asennossa ja Iida siinä sylissä. Itseasiassa siinä oli aika hyväkin nukkua kun oli omakin kroppa hyvin tyynyillä tuettuna joka suunnasta jotta sain tytön hyvin ja turvallisesti syliin tai pikemminkin siihen oman ylävartalon päälle. Ei meinaan ollut aamulla selkä yhtään kipeä mikä taas normaalisti on aamuisin niin kipeä että saa ihan miettiä kuinka siitä pediltä ylös pääsis =)





Tuo suihke nenän huuhteluun ja NenäFrida nenän tyhjäks imemiseen on ollut ihan ehdottomat 
tukkoisuutta helpottamaan. Saa kyllä hyvin pienen nenän auki!!
Myös valkosipulit roikkuu seinähyllyltä kun Iida vetelee sikeitä sitterissään keittiönpöydällä





Itsekin tänä aamuna heräsin kurkku kipeänä ja niinhän se tukkoisuus alkoi pikkuhiljaa hiipimään.
Omana droppina käytän nyt itsetehtyä lämmintä inkiväärimehua.



Jospa tää flunssa pian selätettäisiin kun syyslomakin alkamassa. Oonakin flunssassa, mutta onneksi jo parempaan päin. 
Ei syksyä ilman flunssaa..




tiistai 3. lokakuuta 2017

Täällä taas

Täällä taas ollaan takaisin blogin parissa.
Paristi sitä paluuta jo yrittänykin tehdä mut ei mukamas ole ollut aikaa sit kuiteskaan.
Aikaa on paljon tullut kulutettua asuntovaunulla, Leppäkoskella Hämeenhelmessä.

Nyt on kuitenkin aika päivitellä kuulumisia jo ihan senkin takia että jäisi hieman tarinoita kuvien kera muistiin. Aikaisemmin keskityin enempi sisustusjuttuihin, tai enemmänkin niiden tuunauksiin.
Kyllähän niitäkin varmasti ohimennen vielä tulee, mutta nyt kirjoitusten sekä kuvien pääpaino on niinkin tylsässä kuin meidän arki.
Eemeli on nyt aloittanut koulussa ekan luokan ja Oonakin jätti päiväkotielämän taakseen siirtyessään veljensä mukana koululle eskariin. Ja arkihan on meillä uudistunut nyt just kohta kahden kuukauden ikäisellä tytöllä <3


Tässä pieni 2kk aikamatka..


















Ristiäiset on nyt tulevana viikonloppuna ja kädet on täys lapsia sekä hommia. Harmillisesti pienin tuntuu hieman flunssaiselta ja on niin kamalan kiukkuinen =( 
Silti olis kunnianhimoinen tavoite saada paikat kuntoon ja leivottua kaikki ennen tulevaa H-hetkeä =) 
-Lasten suusta- 
Oona: Sä äiti voit kohta jo jäädä eläkkeelle.
Äiti: Kyllä mä vielä ensin töihin haluan mennä kun töistä saa enemmän rahaa kuin äitinä olemisesta.
Oona: Saathan sä kuus ja puoli sataa, olisit joskus edes johonkin tyytyväinen. Ei aina tartte saada tuhansia..

maanantai 21. marraskuuta 2016

Virkkasin pöllön ihan itse


 Ei ehkä se kaunein mutta ihan itse tehty <3

Se virkkausinto iskee aina välillä. Ongelma vaan on että kun ei osaa. Aika-ajoin yritän opetella, mutta heti kun tulee joku ongelma niin mun maailma suurinpiirtein kaatuu ja puran kaiken ja lupaan etten enään ikinä =D

Viimetalvena opettelin sanakirjan ja youtuben avustuksella virkkaamaan pipon ja onnistuinkin muutaman tekeen ja mielestäni vielä ihan onnistuneet, vaikken kaikkee tekemääni ihan ymmärtänytkään =D

Nyt ei pipot houkutellut tällä erää, vaan törmäsinpä näihin pöllöihin toisessa blogissa ja ohjekin oli jopa sellainen että voisin jotenkuten selvitäkin siitä..

Eli http://prinsessajuttu.blogspot.fi/2014/03/toivepostaus-virkattu-pollo-ohje.html tuonne eksyin ja ihastuin pöllöihin.

Selkeen yksinkertainen ohje, mutta kun tämä kaikki itselle uutta... siispä merkintöjen suomennosta http://www.helsinki.fi/~rkosken/virkkaus.pdf ja sit juutuuppiin katsomaan miten kyseiset silmukat tehään https://www.youtube.com/watch?v=fzKXOUZrfJI
Hetken siinä sit sompailtuani alkoi työ eteneen ... neliönmallista alkoi tulemaan, eikä ees kaventunut salakavalasti niin kuin aina ennen ku oon vähän jotain yrittänyt. Sit tuli korvat... en ihan tajunnut kuinka ne ois pitänyt tehä mut oman opin mukaan ne nyt sit kuitenkin on siinä ja mikä kaikkein parasta.. etuosa kun oli valmis niin tein takapuolen ja siitä tuli TÄYSIN saman kokoinen ja mallinen. Olen siis niin täysin nyt ylittänyt itseni <3 

Naurakaa te. Mä oon ylpee itestäni !! Jostain se vaan on alotettava.
Virkkaus onkin ihan huippua mulle joka ei osaa olla vaan, mutta ei oikein pysty aina liikkumaankaan kipujen kanssa. Nyt saan levätessä aikaseks, JEEE!!!

Nyt onkin taas ideaa idean jälkeen ja polte saada valmista... kauankohan tätä kestää ;)




Eka vihersmoothieni

 Lähin kokeileen vihersmoothieta vihdostaviimein. Se ei vaan oo ikinä ollut millään tapaa sellainen että tuota on päästävä tekemään ja kokeilemaan. Ei oo ollut mun juttu.  Nyt kuitenkin päätin rohkaista itseni ja sain aikaseksi tehdä. Käytin tässä tällä erää seuraavat: avokado, kurkku, omena, lehtikaali ja sitruunaesanssi. Maku .. hmm.. no ainakin avokadoon jäin koukkuun, kun sitä menin pelkiltään maistamaan.
Itse smoothie oli ok, ehkä omena ja kurkku oli ne maut jotka siitä selkeesti löysin. Ei herkku omaan suuhun vaikka ei ollenkaan huonokaan, (tuleeko koskaan mikään vihree mulle itselle mikään herkku olemaankaan) mutta jos jatkais kokeiluja. Ei vaan heti osaa raksuttaa että mistä ja kuinka tekis.

VINKKEJÄ SIIS OTETAAN VASTAAN =)

















Jatketaan kokeiluja... ;)

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kaikki irti lumikeleistä








Nyt kun on lunta saatu niin siitä on yritetty ottaa mahdollisimman paljon irti.
Tähän alkuun kuitenkin pikku niksi jota tulee nykyään käytettyä monissa lastenvaatteissa merkintänä. Oispa joku vinkannut tämän aiemmin. 
Niin paljon on lapsilla samanlaisia vaatteita että koko ajan on kaikki sekaisin tai vaihtuneet. Ei oo merkitystä vaikka pesu- ja nimilapuissa olisi selvästi lapsen nimi. Eihän ne lapset niitä lue, vaan pukee ensimmäiset omilta näyttävät päällensä. Itseäkin häiritsi kun meillä muksut saman kokoisissa vaatteissa ja käytännön syistä vaatteet monesti samanlaisia ja värisiäkin.. käännät sitten jokaisesta hanskata lapun näkyviin jotta tiiät kummat on kumman. 
Aloinkin nyt merkkaamaan langanpätkillä hanskoja sekä kenkiä ja on muuten nopeuttanut pukemista ja tää merkintähän olisi lukutaidottomalle ollut aikanaan aika bueno juttu tunnistaa omat kuteensa =) 






Viimeviikolla heti kun lunta tuli niin piti hyödyntää sitä päikystä kotiin kyydityksessä. Koiruuskin oli ihan innoissaan kun muksuilla riitti riemunkiljahduksia pulkkakyydissä.






Viikonloppuna Kimmollakin oli vapaata ja kerrankin oli mahdollisuus ihan vaan olla ja touhuta yhdessä jtkn. No tottahan me lähdettiin leirille ulkoileen ja vaunupaikkaa putsaileen lumista. Tuli samalla testailtuu useaan otteeseen kuinka polkuautoissa riittää pitoa lumella =)




Mitä isot edelle, sitä pienet perässä.. vai miten se meni =D











Talvi ei oo talvi ilman lumienkeleitä.. tästä tulikin kuulemma äitille suojelusenkeli <3












Lapsityövoimaahan hyödynnetään aina kun mahdollista ;)





Lumia riittänyt nyt muutaman päivän ja tänä aamuna sitä olikin tullut taas reilusti lisää, todettiin kun aamutuimaan verhot aukaistiin. Meillä herätään meiän normiherätyksiin nähden nykyään paljon aikaisemmin. Olimme siis hyvissä ajoin aamupalalla ja lapset söi reippaasti jotta päästäis pian lähtemään päiväkotiin. Ei menny kauaa ku oli ongelmitta ulkovaatteet päällä ja muksut ovesta ulkona. Hetki meni ennen kun ite kerkesin Bellan kanssa perässä ja hämmästyin kun olikin lumiukko vastassa. =)




Onneks meillä ei siis ollut kiire. Matka päiväkotiin kun ei ollut tänään ihan nopeimmasta päästä =)
Saatiinkin heti ensimmäiseks päikyllä ripustaa kaikki vaatteet kuivumaan..





Hämärän jo hiipiessä oli lasten vielä kotiin päästyään pakko jäädä ulos.
Kävivät vaan vähän väliä ovella pyytämässä porkkanaa ja hanskoja.
Tällainen lumiukko perhe meillä nyt sit pihassa <3









tiistai 15. marraskuuta 2016

Hieman väriä kotiin

Meillä on jo piitkään ollut matto-ongelma. Alkuun hommasin niitä ihanan kodikkaita karvalankamattoja. Tykkäsin että oli niin kodikasta.. vaan ei niin käytännöllistä. Meinasin tulla hulluksi kun yritän saada pidettyy kämppää mahdollisimman pölyttömänä. Ne oli painavia ja siksi mulle raskaita kantaa ulos tuuletettavaksi ja pienten lasten kanssa kun se onnettomuus sattui että jotakin kaatui niin pesu oli vielä raskaampaa. Hukkasin siis kaikki karvalankamatot ja tilalle tuli köykäsempiä mattoja, niitä joissa se kumipohja. Ainakin ne on hyvin pysynyt paikoillaan ja on kätevämpi roudaa ulos ravistettavaksi ja pesukin onnistuu helpommin. Nyt ne on vaan alkanut sanomaan yksi toisensa jälkeen sopimuksia irti. Se pohja murenee =(  ja sitä mukaa ollaanki oltu ilman mattoja kun ei oo mieleisiä ja sopivan hintaisia tullut vastaan. Toisaalta helppoo ollut siivouksen kannalta =) Nyt kuitenkin kun pimee tulee aikaisin ja kotiin on laittanut tunnelmavaloja sekä kynttilöitä niin oon kaivannut niitä mattoja kodikkuuden kannalta. 
Onnekseni hyvä kaveri riensi apuun ja tarjosi vanhoja räsymattoja. Alkuun niitä vierastin, olihan ne kovin värikkäitä. Meillä kun on noi tutuksi tulleet värit (valkoinen/harmaa/musta) ja sävyt ollut ja pysynyt. Päätin kuitenkin kokeilla. Sain siis kasan mattoja ja niitä sovitellessani silmäkin tykkäs parista matosta ja on nyt kokeilussa lattiassa. Isoin osa palautui kaverille takaisin kun niissä oli  niin isoja ja selkeitä raitoja (sininen, punainen ja oranssi) eikä ne vaan millään tapaa miellyttänyt. Mutta varsinkin tämä nyt kuvissa oleva matto sai multa mahdollisuuden kokeilla onneaan. Tietyllä tapaa hillitty vaikka onkin värikäs. Omaan silmään sopii silti meidän värimaailmaan, tuoden siihen samalla hieman uutta väriä ja lämpöä. Silti en oo vielä ihan varma... Mitä mieltä ootte??
Mut sen mä nyt jokatapauksessa tässä totesin että räsymatot on kodikkaita ja niitä hommaan lisää.. ne mä vielä pystyn kipeen selkäni kanssa roudaan ulos ja tää nyt oli vielä sitä kokoo jonka jopa tuuppasin pesukoneeseen, eli pesukaan ei ollut ongelma. Ainoa haitta on vaan sen että ei se pysy paikoillaa tuossa lattiassa.... =)






lauantai 5. marraskuuta 2016

Kohti terveellisempää -Jogurttijäädyke


Kesä on laitettu menemään ja nyt kun on asetuttu taas kotiin niin on jälleen aika keskittyä kotihommiin sekä pikkuprojekteihin =) 
Keittiössä oon nyt viihtynyt ja innostunut taas panostamaan ruokailuun kaikella mahdollisella tapaa.
Nyt on ollut ensisijaisesti mielessä lapsille suuhun laitettavaa jotta vois ne sokerit ja viljat jättää vähemmälle. Ei me niitä kokonaan jätetä mut reilusti vähennetään ja totutellaan terveellisempiin herkkuihin. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen. Unta on korjattu jo pidemmän aikaa ja ollaan siinä hyvin onnistuttukin noin niin ko pääsääntöisesti. Aikaisemmin on menty nukkuun miten sattuu ja nukuttu sillain kun nukuttaa. Meillä ei sillees ole ollut väliä kun itse en ole töissä niin ei oo sit ollut pakkoo aamusin hötkyillä mihinkään suuntaan. Illat onkin monesti venynyt myöhäseks kun puoliso normaalisti iltaan asti töissä ja on iltatouhut touhuiltu vasta sit myöhempään, että on iskääkin hieman keretty näkeen. 
Itselleni se vaan alkoi olemaan pidemmän päälle raskasta ja olinkin yleensä aina valmis petiin jo ennen kuin lapset petiin asti edes kerkes. Nyt on rytmitetty tota nukkumista ja elämä on suorastaan helpompaa, paaaaaljon helpompaa =) 
Tuntuihan se tänään lauantainakin hieman nihkeeltä herätä aamulla klo 7.oo herätyskelloon vaikka ei mihinkään ollut menoa.. Lapsetkin heräs siinä heti jo kun kahvia laittelin tippumaan. Se on vaan sen arvoista ja siitä mä nyt pidän kiinni
Rutiinit ja rytmit on tärkeitä niin lapsille kuin mulle itsellenikin. Nykyään illalla ennen nukkumaan menoa kerkeen hetken ottamaan omaa aikaa ja jopa välillä kahdenkeskistäkin aikaa puolison kanssa ;)

Safkan kanssa oon joutunut paljon työstämään jotta saan lapsilta karsittua sitä turhaa höttöä ja jotta samalla saisin lisättyä syömistä, varsinkin kun poika ollut todella huono syömään oikeestaan yhtikäs mitään. Jos Eemeli olisi itse saanut valita niin söisi vaan paahtoleipää jossa ei ole reunoja.. =D
Nyt on lasten kanssa sovittu että kaikki makea ja vaalea leipä jää pois ja niiden tilalle keksitään ja kehitellään muita maistuvia juttuja. Niistä kokoan myös tänne blogin puolelle ohjeet joita on kokeiltu ja toimivaksi todettu.. ideoita myös mielellään otetaan vastaan. Monet ohjeet tulee olemaan netistä toisilta kopsattuja ja varmasti myös itse niistä sovellettuna.

Oona kun kovasti tykkää jädestä ja tää ohje kun pomppas silmille niin sehän oli heti kokeiltava.
Jogurttijäädyke siis.. määriä sovellettu itselle sopivaksi


3 dl mustikoita
2 dl turkkilaista jugua
2 dl kermaa
2 tl karppisokeria
1 tl vaniljasokeria

  • Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkooon muut aineet, sekoita hyvin.
  • Annostele silikonisiin muffinssivuokiin ja jäädytä pakastimessa n. 3h




Tää oli tarkoitus tehdä kakkuvuokaan mutta laitoinkin pikkuvuokiin jotta olisi ns. valmiit annokset eikä tarvi kaikke kerralla sulattaa ja syödä.



Jäädykkeet kannattaa ottaa etukäteen hieman sulamaan ennen tarjoilua, ei muuten lusikka kykene jäädykkeelle =)





keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Juustopekonikääröt

Olihan se kokeiltava kun niin on kehuttu.

Kaikki sattumalta löytyi valmiina jo jääkaapista niin ei tarttenut kauaa miettiä päivän safkoja
kun tää idea facebookista silmille hyppäs =)





Ensin kulhossa maustoin jauhelihan reilusti mausteita käyttäen millä nyt yleensäkkin jauhelihan maustan. Pekonin siivut levälleen ja jauheliha päälle. Juustoiksi mukaan valikoitu aura ja viherpippuri koskenlaskijalta.





Ei muuta ko uuniin ja 200 astetta... en tiä kaua oli uunissa mutta niin kauan että näytti hyvältä ;)
Kylkeen paistoin pannulla voissa porkkanoita ja valkosipulia, njam.





Juustoleipäsistä hampurilainen ja porilainen

Vähähiilarisia leipiä on tullut muutamia jo kokeiltua mutta näistä juustoleipäsistä on nyt tullut ihan suosikki!!
Ihan vaan uunituoreena sellasenaan ja kunnon voita rutkasti päälle.
Tai perus voileipänä päällisineen ja nyt oon niistä tehnyt vielä hampurilaisia ja porilaisiakin.
Maistuu taas ei niin karppaajillekin ;)

Ohje leiville on alunperin 4:llä annoksella mutta itse olen alusta asti tehnyt sen tuplana ja tässä
siis nyt ohje 8:lle leivälle.

4 kananmunaa
3 dl mantelijauhetta
4 dl juustoraastetta
2 tl leivinjauhetta

-Sotke kaikki aineet keskenään ja lusikoi pellille leivinpaperin päälle kasoiksi hieman tasoittaen. Uuniin... Alkuperäisessä ohjeessa 225 astetta mutta itse paistan 200 asteisessa uunissa kunnes pintaan on hieman saatu väriä.



Näitä leipiä tehdessäni taas hieman jollain kertaa sovelsin
 ja korvasin yhden desin mantelijauhetta kookosjauhoilla



Poriliainen...








...ja hampurilainen <3


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Kulmakaapin tuunaus


Isäntä kantoi pari päivää takaperin meille sisään vaalean puunvärisen kulmakaapin
ja oli heti päivänselvää että ilme muuttuu ja hyvin pian.

Sen pari päivää kaappi joutui kuitenkin eteisessä seisoskeleen ennen kuin sain aikaiseksi alkaa.
Tai oikeestaan en vaan kerennyt kun olin täystyöllistetty myydessäni
lasten pieneksi jääneitä vaatteita sekä talviharrastus vermeitä ja metsästäessäni
tilalle uusia (edullisia käytettyjä) sopivampaa kokoo edellistalvesta kasvaneille lapsille.

Tänään oli sit jo rauhallisempaa ja sopiva hetki kulmakaapin ilmeen muutokselle..


..tässä tulos




..ja tässä ennen kuva joka taas ripeen aloituksen takia 
meinas jälleen unohtua ottaa kokonaan =)





maanantai 11. tammikuuta 2016

Pikku tuunauksia

Tiiättekste sen, kun se iskee niin se iskee?!? ;)
Pitkään ollut kaapissa pientä tuuninkia vailla pari pikku projektia
Tässä niistä lyhyesti.



Kirppikseltä pikkurahaan bongattu avainkaappi, 
laatikossa vuosia lojunut vanha avain ja maalia mitä sattui löytymään.





..ja tässä alkuperäisessä asussaan.







Veitsilaatikko jonka joulupukki toi pari vuotta takaperin.






..ja alkuperäisessä asussaan.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Ongelma- Tuunatakko vaiko eikö... vai kuinka?

Bongasin tori.fi sivustolta tällaisen vanhuksen joka vei mun sydämen siltä seisomalta.
Nyt ongelmaksi muodostuu se että tää ois ihana näin mutta ei sinänsä sovi sisustukseen.
Mulla alkaa kohta kaikki huonekalut olemaan tällaisia vanhoja löytöjä jotka olen maalannut
omaan kotiin sopivaksi. Mä niin suosin näitä kun on painavia ja tukevia.
Toki oon niin kova harrastamaan huonekaluvalssia että en sit tiiä että kuinka
hyvä juttu nää painavat huonekalut on selkävammaselle =)
Mut enivei, nää ainakin kestää käyttöä ja on niin tuunattavissa mieleisekseen.

Siis, vaikka näin tällasenaan tästä tykkäänkin niin ehkä se maalia saa kuitenkin pintaansa.
Maalaisinko siis kokonaan siististi telalla vai laittaisinko rouheen maalauksen pensselillä??
Toisaalta jos tekis ensin vaikka rouheen maalauksen pensselillä niin jäljestä päin sen voisi
siistiä halutessaan telalla. Tai.... Sitten maalaan sen nyt siistiksi telalla ja rikon pinnan 
hienolla hiomapaperilla.... aargh!! =D




Koko yö meni taas katkonaisesti kun ei selkäkivulta kyennyt asentoa vaihtamaan heräämättä
ja päänsärkykin vaan taas jatkuu.
Nyt on Tramalia heitetty naamariin ja oottelen että alkais vaikuttaan kun tuota inspiraatioo
taas riittäis ja suunnitelmia vailla toteutusta olis enenmmän kuin tarpeeksi.
Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa =)


Aurinkoisen syksyistä päivää teille ... ja mullekin =) Jeme