Vastapainoa arkeen

Arki tuntuu olevan ihan käsittämättömän hektistä kaiken aikaa.

Vaikka kuinka yrittää suorittaa niin valmista ei tule.

Olen yrittänyt opetella olemaan iisimmin ja antaa pienen kaaoksen vallita kotona.

Olen osittain onnistunutkin, mutta helppoa se ei ole ollut.

En osaa oikein nauttia mikäli kauheesti rästihommia. 

Takaraivossakin painaa ettei voi olla vapaalla ja tehdä vaan jotain kivaa, mikäli kotihommat kesken.

Ja heti kun hieman löysäilee niin edessä kohta isompi rupeama.

Tilanne vaan on se että kun on puolikuntoinen ja joutuu kaikessa hieman soveltamaan.

Kodin siivous pitää tehdä erissä, eli vähän kerrallaan. Tykkäisin kerta viikkoon siivota kunnolla ja se olisi sillä ohi. Ei vaan ole selkärikkoisena mahdollista, siksi kaikki hommat pitää tehdä osissa ja pikkuhiljaa. Siksi tuntuu että hommat ei ikinä lopu ja kaikki painaa päälle kaiken aikaa. 

Ei juuri aikaa millekään ylimääräiselle.

Samaan aikaan lapsemme elävät lapsuuttaan ja aikaa pitäisi löytyä myös olemiseen heidän kanssaan.

Kuopus välillä sanookin -Äiti, ei pidä siivota -Ota mut syliin.

Se kolahtaa ja pysäyttää.

Istutaan alas hetkeksi sylikkäin ja omat ajatukset harhailee kuinka kohta pitäs päästä ruokaa laittamaa, mutta olisi kiva ollut keretä laittamaan pyykit ennen sitä.

Nautin siitä sylittelystä, mutta en osaa ottaa irti sitä maximaalista nautintoa hetkestä. 

Tiedän että tyttö onneksi osaa nauttia tankkaamastaan läheisyydestä.

Tämän kaiken keskelle on löytynyt palo kalastamiseen.

Tuntuu sinänsä hullulta että päiviin on vielä tullut lisäohjelmaa.

On vaan ollut niin hienoa huomata kuinka se tuo itselleni voimaa päiviin.

Rantaan kun pääsee heittelemään niin se on ollut tähän asti ainoo paikka jossa oikeesti en stressaa mitään, enkä edes ajattele kotihommia ja muita tekemistä odottavia asioita.

On vain se hetki siinä. 

Ei kyse ole siitäkään etää pääsisin ilman lapsia, sillä mielelläni otan yleenaä kaikki halukkaat mukaan ja olenkin saanut välineistöä sen verran haalittua että jotta kaikille on jotakin millä kalastaa.

Kiitokset siis heille jotka niitä meille lahjoitti!!

<3

                           Kuva: Keitetty vesi termarissa mukana ja nuudelipaketit jokaiselle =)

Ison kiitoksen ansaitsee myös puolisoni joka omalla joustavuudellaan tämän mahdollistaa.

Lapset kun ei aina ja ainakaan kaikki kerralla ole halukkaita mukaan niin saa jäädä sitten isän kanssa kotiin. Jollain kerralla taas ollaan koko perheen voimin. 

Välillä myös retkieväät on jo heti alkuunsa tärkeemmät kuin itse kalastaminen ;) 

Onko sulla joku juttu hektisen arjen vastapainoksi?

Pieniä onnen avaimia löytyy myös instagramista ja facebookista =)

IG: https://www.instagram.com/pienia_onnen_avaimia/

Facebook: https://www.facebook.com/pieniaonnenavaimia/

Lelujen siivoustalkoot

Lapset joilla on paaaljon leluja mutta ei koskaan miiitääään tekemistä.
Kuulostaako tutulta?

Aikanaan kun esikoinen syntyi, päätin ettei sitten hukuteta leluihin ja tavaroihin totuttaen siihen että kaikkea on ylenpalttisesti aina saatavilla. No, mönkään meni. Ihan varkain niitä lelujakin alkoi kertymään jos jonkinlaista. Joka leikkiin alkoi löytyä juuri siihen tarkoitettu lelu. Eikä voitukaan sitten enää myöhemmin leikkiä jotain leikkiä jos jokin juuri siihen leikkiin sopiva lelu oli rikki tai muuten vaan hukuksissa.
Kotileikkiin löytyy kaikki leikkiruoat ja välineet, helloja ja mikroja myöten. Pyssyleikkeihin erilaisia pyssyjä, panoksia, panoslaukkuja ja maalitauluja. Mutta silti se kuuluisa -Ei mitään tekemistä.
Ja kaikenlisäksi ne monet lelut tuntui muutenkin olevan hyvinkin kertakäyttöisiä ja jotkut ei edes sitäkään. Ei ne kestä leikeissä, varovaisessakaan. Ja sit oli niitä yksittäisiä muovitilpehöörejä millä kukaan ei keksinyt mitään, mutta kun se oli lelu niin se oli oltava.

Äitinä aloin turhautumaan lelujen määrään jolla ei ollut mitään virkaa leikkimisen kannalta.
Kukaan ei koskaan leikkinyt, mutta silti ne oli minulla joka ikinen päivä siivottavana ympäri taloa. Jos pyysin lapsia siivoamaan leikkejään ja lelujaan niin vastaushan oli ettei kukaan ollut niillä leikkinyt.
Ja ihan totta, en kyllä itsekään huomannut missään vaiheessa kenenkään leikkivän.

Aloin siis kylmästi toteuttamaan suunnitelmaa -Minä, äiti siivoan kyllä ne lelut, mutta vain yhden kerran. Aina siis kun keräsin niin keräsin ne roskikseen. Tarkennettakoon että olin hyvin tietoinen mitä sinne roskikseen meni... eli niitä joskus mäkkäristä saatuja yksittäisiä leluja joista jopa saattoi puuttua jokin osa tai muuta muovista tilpehööriä. Aloin säästämään vain laadukkaimmat ja katsoin että niille oikeille leluille järjestyi kunnon selkeä laatikko tai paikka.
Dublot, legot, puujunarata on selvät jotka on ja pysyy. Leikkiruokia oli kertynyt niin paljon että niistä kankaiset ja puoliksi syödyt muoviset (kokonaisetkin) sai lähteä, jäljelle jäi puiset ruoat ja metalliset ruokailuastiat ja välineet. Löytyy vielä 2 nukkea vaatteineen ja nuken rattaat -sänky ja -vaunut.

Paljoa ei tuohon nykyiseen lelumäärään olekaan lisättävää....
Homma alkaa selkiytymään kun leluja ei ole liikaa. Nyt lapsetkin pysyy ihan kärryillä mitä kotoa löytyy ja että niillähän on kiva leikkiä kun ne on selkeästi leikkiin otettavissa eikä kaikki laatikossa yhtenä sekametelisoppana.

Vielä meillä on opeteltava leikkimään leikkejä joihin ei ole juuri siihen tarkoitettuja leluja. Tarkoitan tällä siis esimerkiksi sitä että minulla veljieni kanssa oli pienenä dublot jotka eri kokoiset palaset toimitti kotileikissä ruoan virkaa, kauppaleikeissä niillä maksettiin, pyssyleikeissä niistä rakennettiin ne pyssyt. Ei ollut valmiina niitä joka leikkiin tarkoitettuja leluja. Ja arvaattekos, niitä dublojakin oikeesti oli silloin paljon vähemmän kuin mitä meiltä nyt löytyy.

No okei, pikkasen on vedettävä takaisin. En usko että noilla isommilla lapsilla olisi tässä vaiheessa enää kovin kivaa rakentaa dubloista pyssyä itselleen kun kaikilla kavereilla on Nerffit kaikkine tykötarpeineen.... mutta saanette varmasti silti pointin kuitenkin mitä ajoin takaa =)

Kaikki lelut mitä meille tästä eteenpäin hankitaan niin mietitään tarkoin. Parhautta jos ne on ekologisia, Ilman suuria kemikaalicocktaileja ja kestävyyskin sellaista että ne voi vielä jättää jemmaan vaikka mahdollisille lapsenlapsille mummolaan tai muuten jatkaa eteenpäin kiertoon.
Lelujen tulisi myös jollain lailla olla kehittäviä, sellaisia joilla lapsi joutuu itse tekemään ja oivaltamaan. Ei enää leluja jotka leikkii itsestään nappia painamalla.

Kaikki puiset lelut, paitsi että ne on kestäviä niin ne on myös kivannäköisiä ja jättää paljon lapsen mielikuvitukselle tilaa leikkiessään niillä <3

Lastenhuoneiden ja yleensäkkin koko kodin ilme raikastuu myös samalla kun ei ole joka paikka nurkat väärällään roinaa. =)

Kevättä odotellessa

Kuva parin viikon takaa ennen vesisateita.. Jäljellä nyt jäisiä kinoksia ja lumikasoja. Vieläköhän sieltä uudet lumet tulisi vai joko kevättuulet puhaltaa? 

Tänä talvena minimii sai jo paljon irti ulkoiluista. Ensimmäinen talvi kun meni vielä vaunuissa ja ulkoilut muutenkin oli vain päikkärit vaunuissa nukkuen. Nyt on päästy laskemaan mäkeä, pulkkailtu, tehty lumitöitä ja lapioitu lunta. Katulätkääkin on pelattu ja paljon tehty maaleja ❤️
Ei ikinä malttais sisälle lähteä.
On kiva että ulkoilut maistuu ja äidin mieleen onkin hiljalleen lähestyvä kevät ja nyt jo lämmittävä aurinko, aina kun malttaa paistaa ☀️ En malttaisi odottaa kevättä ja sitä kun saa laittaa köykäisemmin päälle. Ulkoilut pitenee ja luonto alkaa heräileen kaikkine ihmeellisyyksineen. 
Tulee paljon uutta tutkittavaa. Tulee ötököitä, kukkia, risuja ja keppejä.
Eväsleipiä metsäilyyn ja puistoiluun 
...juu, en yhtään oo malttamaton 😜🙈 

Kestoliinoja ja kierrätystä

Nyt kun meillä on jo minimiin kanssa alettu syömään ihan urakalla niin hieman tahtoo paikat suttaantua ja mua jo valmiiks kauhistutti tuleva talouspaperin menekin määrä. Onneksi tajusin että nekin vois olla kestoja. Niinpä tällainen kaapista löytynyt pehmeä kangas päätyi pilkotuksi ja jotta olis käden ulottuvilla niin pussukassa syöttötuolin selkänojaan kiinnitettynä. Sama toimii useammankin kertaa päivän aikana kun kun viruttaa vesihanan alla pahimmat ryönät pois. Päivän päätteeksi sit pyykkin ja uus liina käyttöön.

Aamupuurot on hyvä pyyhkiä pehmeällä kostealla kestoliinalla <3

Pieniä bodeja myös taas alkaa kerääntymään jotka ovat tulleet tiensä päähän jo useamman käyttäjän käyttäminä. Kaulukset kellastuneet niin ei mielellään enää kenenkään päälle näitä pukis. 
Plussana taas paljon käytetyssä bodyssä on pehmeäksi muokkautunut kangas.. toki laatujakin on monenlaisia näissä. Laitoin siis leikkellen ja tuloksena pehmeitä pesulappuja joita kätevä kostuttaa ja pestä vaikka pikkuisen nassu ja kädet. Isommat kappaleet saa toimittaa sit nenäliinan virkaa. Pesukonekin pyörii niin tiheään että pesulappuja kyllä hyvin kyytiin mahtuu ja omatuntokin samalla kevenee taas hieman kun kertakäyttöisten nenäliinojen ja talouspaperien käyttö vähenee entisestään 

#ekologinen #kierrätys #vauva2017 #vauva2018 #vauvanruokailu #kestoliinat

Kaikki irti lumikeleistä

Nyt kun on lunta saatu niin siitä on yritetty ottaa mahdollisimman paljon irti.

Tähän alkuun kuitenkin pikku niksi jota tulee nykyään käytettyä monissa lastenvaatteissa merkintänä. Oispa joku vinkannut tämän aiemmin. 

Niin paljon on lapsilla samanlaisia vaatteita että koko ajan on kaikki sekaisin tai vaihtuneet. Ei oo merkitystä vaikka pesu- ja nimilapuissa olisi selvästi lapsen nimi. Eihän ne lapset niitä lue, vaan pukee ensimmäiset omilta näyttävät päällensä. Itseäkin häiritsi kun meillä muksut saman kokoisissa vaatteissa ja käytännön syistä vaatteet monesti samanlaisia ja värisiäkin.. käännät sitten jokaisesta hanskata lapun näkyviin jotta tiiät kummat on kumman. 

Aloinkin nyt merkkaamaan langanpätkillä hanskoja sekä kenkiä ja on muuten nopeuttanut pukemista ja tää merkintähän olisi lukutaidottomalle ollut aikanaan aika bueno juttu tunnistaa omat kuteensa =) 

Viimeviikolla heti kun lunta tuli niin piti hyödyntää sitä päikystä kotiin kyydityksessä. Koiruuskin oli ihan innoissaan kun muksuilla riitti riemunkiljahduksia pulkkakyydissä.

Viikonloppuna Kimmollakin oli vapaata ja kerrankin oli mahdollisuus ihan vaan olla ja touhuta yhdessä jtkn. No tottahan me lähdettiin leirille ulkoileen ja vaunupaikkaa putsaileen lumista. Tuli samalla testailtuu useaan otteeseen kuinka polkuautoissa riittää pitoa lumella =)

Mitä isot edelle, sitä pienet perässä.. vai miten se meni =D

Talvi ei oo talvi ilman lumienkeleitä.. tästä tulikin kuulemma äitille suojelusenkeli <3

Lapsityövoimaahan hyödynnetään aina kun mahdollista ;)

Lumia riittänyt nyt muutaman päivän ja tänä aamuna sitä olikin tullut taas reilusti lisää, todettiin kun aamutuimaan verhot aukaistiin. Meillä herätään meiän normiherätyksiin nähden nykyään paljon aikaisemmin. Olimme siis hyvissä ajoin aamupalalla ja lapset söi reippaasti jotta päästäis pian lähtemään päiväkotiin. Ei menny kauaa ku oli ongelmitta ulkovaatteet päällä ja muksut ovesta ulkona. Hetki meni ennen kun ite kerkesin Bellan kanssa perässä ja hämmästyin kun olikin lumiukko vastassa. =)

Onneks meillä ei siis ollut kiire. Matka päiväkotiin kun ei ollut tänään ihan nopeimmasta päästä =)

Saatiinkin heti ensimmäiseks päikyllä ripustaa kaikki vaatteet kuivumaan..

Hämärän jo hiipiessä oli lasten vielä kotiin päästyään pakko jäädä ulos.

Kävivät vaan vähän väliä ovella pyytämässä porkkanaa ja hanskoja.

Tällainen lumiukko perhe meillä nyt sit pihassa <3

Lumesta kaikki irti

Kylmää on mutta ei haittaa kun on paljon lunta missä peuhata! 

No, okei mulla ne varpaat kyl jääty vaikka kuinka 

olin pukevinani lämpöisesti ja yritin olla liikkeessä kaiken aikaa. Pihassa saatiin hyvin aikaa kulumaan ilman kiukutteluita ku lumikolalla keräsin lapsia hangesta ja kuskasin kasalle jotta saadaan toimiva liukumäki pihaan.

Välillä lapset halusivat tulla haudatuksi ja kyllä siinä äiteellä tuli hikikin lunta kasatessa =)

Bellakin joutui hetkeksi happihyppelylle vaikka tuntuu että tälle pikkuiselle jo 2min on iiiihan maksimi aika ulkona, takista huolimatta =) ...olihan pakkasta sentään -17 ;)

Tärkeä hetki kahden

Joulu on nyt klaarattu ja todellakin on kiirettä pitänyt. Nyt paluu arkeen ja aika rauhoittua!!

Mikä ihme tossa joulussa on kun sitä ainan vaan ajattelee et jouluna sit ollaan vaan ja keskitytään perheeseen?!? 

Kauhee kiire/touhu ja aikataulut.. Ei oo mun juttu! 

Täytynee alkaa kait ny jo alustaan ens joulua jotta ois hieman rauhallisempaa (turha toivo?).

Oikeesti, eilen illalla lähti talosta esiltä kaikki tontut ja punaiset.. mieli rauhottu heti.

Oon ihan rikkikatkipoikki!

Aamulla heräsin jo kuudelta kun tiesin että kodin ilme on rauhallisempi ja muutenkin siisti/stressitön.

En siis saanut unta kun halusin nauttia hiljaisesta ja rauhallisesta aamusta.

Takkatuli, isäntä töihin ja jo heränneen kupuksen kanssa kahden aamupalalle.

Oona käytti tilanteen hyväks kun oltiin kahden... halus jo aamupalaa mutta suostui syömään sillä

ehdolla että saa syödä äitin sylissä. Mikäs siinä, sovitaan tällä kertaa niin =) Parin lusikan jälkeen tulikin ikävästi tytöllä molemmat kädet "kipeeks" ettei voi itse syödä, mutta syö kyllä jos joku vois auttaa... =D Kaikki mahollinenhan piti saada irti tästä pienestä kahdenkeskisestä hetkestä.

Samalla hassuteltiin ottamalla tietokoneella kuvii...

Tänään ollaan yhdessä ja leikitään <3

Vapaapäivä päiväkodista

Perjantaina Eemeli oli aamusta ihan tukkoinen ja köhinyt edeltävän yön joten päätettiin pitää vapaapäivä päiväkodista. Tylsää kotipäivää ei kuitenkaan pidetty vaan voimien salliessa lähettiin hieman ulkoilemaan samalla kun asioitakin oli käytävä hoitamassa. 

Päädyttiin rauhaksiin puistoilemaan kun kelikin oli hieno. Nautittiin lämpimästä syksyisestä säästä =)

Ja mikäs sen parempaa kuin eväsleivät ja lämmintä kaakaoo <3

Nyt se iski!!

Sisustuskärpänen pääs taas puremaan!
Heräsin aamulla hieman ennen herätyskelloa (sunnuntaiaamunakin) joka siis soi mulla joka aamu
jotta ehdin rauhassa juomaan sen pari kuppii kaffetta ja selaan päivitettyjä blogeja =)
Niin siis, siinä heti herättyäni silmissä alko vilisemään vaikka mitä ja aloin miettiin mitä mun
puumateriaali kätköistä löytyykään. Päivisin kun potkin kengän kärkiä lasten touhutessa pihalla niin voisin taas hieman ryhdistäytyä ja ottaa paikan sahan luota =)

Viime kesänä muistaakseni oon viimeksi jotakin tehnyt, tai no kait se syksyä oli kun muistan sormienkin palelleen iltamyöhällä pilkkopimeessä koittaessani vielä sitkeesti hioo ja veistellä.
Sit iski paha masennut talven aikana joka lamaannutti ihan täysin ja vei osastollekin pitkäks aikaa
ja nyt vasta kesän ollut ilman osastojaksoja kotona toipumassa. En vaan oo löytänyt sitä vanhaa minääni joka sais aikaseks vaikka mitä ja ideat toteutuun hetkessä =)

Nyt siis pitkäastäaikaa olis taas ideaa, ihan helppolla toteutuksella ja tiiän et tähän löytyy materiaalitkin varastosta.
Voisin siis onnistuakin.. Ainoo joka on kummitellut päivittäin mielessä on se että mulla ei oo valkoista maalia enää ja se olis hankittava. Tähän asti maalina oon käyttänyt HELMI kalustemaalia joka muistini mukaan on reilun 50e ja nyt ajattelin ekan kerran kokeilla puolta halvempaa maalia joka ehkä saattoi olla nimeltään Remontti-Ässä... ?

Tää tunne ja fiilis on mahtava! Mä haluun päästä taas tekeen jotakin!! Se wc-kaappikin jonka alunperin tein itselleni ja siitähän tää kaikki itsetekeminenkin sai alkunsa niin mulla ei tosiaan itselläni moista kaappia oo kun sitä mukaan kun sain semmoisen valmiiksi niin sille oli jo heti ostaja.. pari meni jopa tilauksen puolellekin. Nyt ollaan siis itse edelleen ilman =)


Eilinen päivä saatiinkiin olla lasten kanssa ihan koko päivä keskenämme kun isännällä oli töiden jälkeen palaverii ja keilailuu työkavereiden kaa. Aamupäivä oltiin omalla pihalla kunnes ajateltiin hieman lähtee potkupyrillä suhaamaan... tai ei mulla kyllä potkupyörää oo vaikka se oiskin kiva, lapsilla kuitenkin =)
Kokeiltiin myös pyörillä hieman polkuja, eli siitä tuli "maastopyöräilyä".

Päivän aikan tuli myös haettuu kolmet ulkoiluhousut lapsille facebookki-ostoksina. Noita ulkohousuja meillä tarvii olla kun ulkoilun jälkeen ne on aina sen näkösii et pesukone kutsuu. Okei ehkä hieman liiottelin, kestää ne monesti seuraavankin ulkoilun eli päivän molemmat ulkoilut ;) 

Illalla käytiinkin piiitkästä aikaa kaverillani kylässä ja siellä oli haukku johon lapset niin ihastu <3

Jäivät oottamaan seuraavaa kertaa.

Nyt tuolta lapset jo taas heräilee ja mun oma pieni hetkeni alkaa oleen taputeltu, joten palaillaan taas!

Vesisadetta ja aurinkoo (kahen pv:n postaus)

Sitä tää syksy taas on hyviä ja huonoja tai siis aurinkoisia ja sateisia päiviä.

Sadepäivät taitaa olla meitin pikkumiehen suosikkeja kun saa herkemmin olla sisällä, ei TARTTE mennä ulos. Joo,o Eemeliä joutuu suostutteleen ja "vastentahtoaan" viemään ulos kun taas Oona lähtee jo tuulikaappiin pukemaan ku kuulee et ois mahdollista päästä ulos =)

Meillä on muutenkin 3-vee-uhma ja tuntuu et suhteellisen paha sellainen asettunut taloon. Jotkut päivät on aika haasteellisia ja kovaa kiristelyä, suorastaan selviytymistaistelua, alkaen aamusta kun poika herää...

Mutta se on kait ohi menevää... vaan kauanko moinen kestää??

Silloin kun on PAKKO leikkiä, eikä SAA katsoa lasten ohjelmia (tällä hetkellä Eemeli ei muuta tekiskään) niin lempileikki, siis leikki jossa meiän lapset jaksaa ees hetken leikkiä niin on tää ruokaleikki. Leikkiruokien sekä kippojen ja kappojen kanssa ovat aina leikkineet, niin kauan kun ovat jotain osanneet leikkiä =)

Eli siis suostuttelujen ja pienen "tappelun" jälkeen ulos ja leikkiä kehittelemään.

Hmm, taas ruokaleikkejä. Kuravettä & käpyjä = räkäsoppaa =)

Kävimme myös hieman mettässä kävelemässä (sieniä kaatamassa) ja vielä löytyi mustikoitakin.

Oonahan jäi mustikoihin kiinni ja ilmoitti liikkuvansa seuraavaks kun mustikat on loppu -syön nää ensin loppuun- =D

Seuraavana päivänä säästyttiinkin vesisateelta vaikkakin sumua oli aika pitkälle päivään.

Aamupäivästä kävin lasten kanssa pienellä kirppiskierroksella, hakusessa kun on jo pidempään ollut Eemelille koon 26 vk-kengät ja mieluiten vikingin goret. Oonalle on jo kolmee eri kokoo mut Eemelille ei ota löytyäkseen. Uutena sen verran suolaset et jos vaan käytettynä jostain löytyis niin tää äitee olisin hyvin hyvin iloinen =)

Löydettiin kaikkee muuta ei-niin-tarpeellista kuten Oonalle uus pipo. Oli siis ihan käyttämätön ja hintakin kohtuullinen että raaski ostaa. Pipoja kummallakin jo on mutta kun se oli niin sopivan värinen just päällä olleisiin vaatteisiin =D

Siinä se pipo nyt on =) 

(Pienen pieni veturi menossa kuvassa)

Tekemistä kun todenteolla tarvii nuille miettii jotta ees hieman viihtyvät niin mentiin pihatielle pitkästä aikaa hieman piirtelemään asfalttiliiduilla. Se olikin sotkusta puuhaa, oli kaikkien vaatteet ihan liidussa...

Yllättäin Oona taas löysi mustikoita ja kaikki muu unohtu =D

Se ois sit niinkun viikonloppu alkamassa..

Hyvää viikonloppua siis !!

Lepposa sunnuntai

Tänään nautittiin taas heti aamusta aurinkoisesta ilmasta lasten kanssa, jätettiin iskä omaan rauhaan heräileen. Kauaa emme kuitenkaan  sovussa osannet olla vaan poitsu kiukkus kaikesta mahollisesta mikä ei mennyt hänen mielensä mukaan. Painui sitten sisälle rauhoittumaan ja me jäätiin taas tytöt keskenämme pihaan palloo pelaileen... ja ehkä tuosta tytöstä voi vaikka futari tullakin, sen verran hyvin painelee pallon kanssa menemään ;)

Eemelikin hetken kuluttua rauhoituttuaan ilmestyi taas ulos ja nyt sulassa sovussa keräiltiin käpyjä ja rakenneltiin kolmijalkaisia käpyhämähäkkejä. Ne oli kivoja ja muutenkin viihdyimme toisillemme leikkimielisesti sanaillessamme ja kovasti nauraessamme =D

Myöhemmin päikkäreiltä heräillessämme oli nuorempi veljeni perheineen tullut Valkeakoskelta kyläileen ja muksut olivat innoissaan nähdessään serkkutyttöjä. Loppupäivä menikin takapihalla täydessä leikin touhussa vanhemman serkkulikan kanssa ja välillä hieman välipalaakin nautittiin jotta jaksettiin taas leikkiä ja rellestää <3

Nyt on päivän leikit loppu, mukava viikonloppu perhee kera takana. Aamulla taas maanantainen arki koittaa ja lapset menevät päiväkotiin. Maanantain jälkeen onkin sit taas kolme pv vapaata päikystä ja

saamme keskenämme keksiä kaikenmoista tekemistä =)

Syksy saapuu väkisin

Helou taas tännekin!

Eilinen päivä oli oikein aurinkoinen ja lämmin, ei niinkään syksyinen  kuin otsikko ehkä antaa ymmärtää. Aamusta lähdin lasten kanssa potkupyörillä puistoo kohti. Matka ei ole pitkä ja sekin pätkä meni lasten ajaessa nätisti jonossa ja laulaen lähes koko matkan -pienen pieni veturi, aamulla kerran...-
ja sitä laulettiin suhteellisen kovaa. Kulkiessamme erään talon ohi oli siellä pihassa pari jotain alakouluikäistä tyttöä ja niitä laulu huvitti, mutta päästyämme ohi kuulin kuinka sama laulu alkoi siellä selänkin takana kuorolauluna =) Laulu siis on tarttuvaa... hymyilin itsekseni =)

Paluumatka olikin sit toisenlainen.. Ei meinannut pikkumies uskoo että ajetaan tien reunassa, väkisin vaan keskelle tietä. Otin fillarin käspuoleen kantoon ja poitsu laittoi askeltaen kotio päin koko matkan huutaen... Eemeli siis sai jäädä kotiin sisälle isänsä kanssa kun ei kiukuttelu loppunut ja Oonan kanssa pelasimme jalkapalloa pihassa jonkun tovin herskuvan naurun saattelemana, kivaa siis oli =)

Satuamme pelaamisesta tarpeeksi lähdimme hieman kävelylle tyttöjen kesken tai kuten tyttäreni asian ilmoitti että nyt ollaan tytöt yksinään johon jatkoi hetken tauon jälkeen etä sä oot kyllä aika muija... ja mäkin oon muija. Taas mua hymyilytti =) Joo, me ollaan muijii, tokasin takas.

Sieniä tutkailtiin mitä matkalle osu ja jokaisena Oona huitas kepillä kumoon. Ensimmäinen sieni kun oli kumossa niin tyttö laukas - Mä oon kova jätkä!! -Joo, niinhän sä oot =D

Myös syksyn tulleessaan tuomia värejä hieman tutkailtiin... vielä on komeempia värejä tuloillaan, mut niitä ootellessa.

Syksy antaa äiteelle, eli kirjoittajalle itselleen taas luvan kynttilöihin ja niitähän meillä poltetaan taas joka ilta. Mä niin tykkään <3

Nyt lapset tuolta jo alkaakin heräileen tähän sunnuntaiaamuun ja uusi päivä voi alkaa =)

Sähköautoilua

Sunnuntaina käväsin lasten kanssa Tampereella chili messuilla ja ne kyl oli hieman pettymys, ainakin ni oli ihan hetkessä kierretty. Tampereelta matkattiin Valkeakoskelle liikennepuistoon... no okei, välissä pysähdyttiin Ideaparkissa hieman shoppaamassa ja evästämässä ;)

Liikennepuistossa kuluikin sit loppupäivä joutuisasti. Muksut polki potkupyörillä ja pääsivätpä serkkulikan sähköautollakin ajeleeen. Ei vaan auto oikein tahtonut pysyä kadulla kun ei oo ennen ratilla ohjannut menopeliä, aina kun on ollut jonkinmoinen ohjaustanko. Ei se kyllä tainnut kauheesti haitata, autossa kun löyty kaikenmaailman nappuloitakin joista tuli ääniä ja musiikkia. 

Puujunarata

Jotta ei ilta kotona ihan tylsäks olis mennyt kun ulkonakin märkää, koleaa ja pimeää

niin oli hieman annettava lelujen levitä muuallekin kuin lastenhuoneisiin.

Lelujen leviäminen toki on kyllä ihan jokapäiväistä, kyl te tiiätte =)

Aina yhtä kiva kasata rataa kun sitä kasataan kauemmin kuin sillä leikitään

ja sen leikin ajan nuorempi tekee kaikkensa vaan purkaakseen rataa....

Hommia ja tekemistä olis itelläkin ollut vaikka kuinka, vaikka maalaamista.

Mistään muusta vaan ei tuu mitään kun leikit tarvii sitä äitiä ihan jatkuvasti =/

Sitä aina erehtyy luuleen et nyt järkkään kivat leikit lapsille ja saan palkkioks

hetken aikaa touhuta omiani... sitä hetkee ootellessa..

-Jeme

Postaus kuluneelta viikolta

Viinimarjamehulla flunssan karkotusta

Tää postaus on siis menneen viikon päiviltä.

Blogipäivitys ollut hieman heikonlaista ja siksi tällainen rypäs nyt. 

Täällä on siis ollut pari pientä flunssapotilasta ja flunssaa on koitettu karkottaa mm itsetehdyllä viinimarjamehulla ja tietty mehu on lämmintä.

Tiedä sitten kuinka merkitystä sillä on että on lämmitettyä, mutta omasta lapsuudesta

tää oli niin tuttua että näillä sitten mennään edelleen =)

Korvapuusteja

Sisällä on siis pääasiassa oltu, pientä happihyppelyä ja lumen ihmettelyä lukuunottamatta.

Alkuviikosta yks kaks yllättäen päätettiin tehdä korvapuusteja. Takkaa kun nyt on paljon lämmitetty ja leivinuunikiin sen myötä lämmin niin pullat valmistui sähköttä leivinuunissa.

Lapsille taikinan veivaaminen oli se kerta ensimmäinen ja voitte kuvitella että posket oli aika-ajoin täynnä taikinaa =D

 Piirustuksia

Tekemistä kehiteltiin myös värikynien kautta.
Riitti äidillä arvaamista mitä milloinkin kuva esittää... kynä kun kun pyörii paperilla vimmatusti
kuin mikäkin hurrikaani ja siitä piti sit kuvasta osata tulkita aina se puiston liukumäki, mörkö, mummi ja ukki.... ja mitä kaikkee vielä. Ja kaikkihan oli ihan selkeetä kun äiteekin antoi sen oman mielikuvituksensa laukata ;)

Nyt alkaa flunssalaisetkin oleen jo ihan kunnossa jos ei pientä nenänvuotoo enää lasketa ja eilen sitä

jo koko perheen voimin ulkoiltiinkin omassa pihassa. Trampoliinilla pompittiin viimeisiä kertoja (tarttis saada talviteloille laitettuu) iskän vahtimana ja itse sain työstettyy autokatoksessa sahan luona taas wc-teline/-kaappi hässäkän kappaleet valmiiksi hiontaa myöden ja jotka nyt siis odottaa kasaamista sekä maalipintaa tuolla kodinhoitohuoneessa. Myös sydäntauluihin tuli kolmet kehykset sahattua sekä niihin sydämet veistelin & hioin, pientä vaille nekin siis valmiit =)

-Jeme