Arki tuntuu olevan ihan käsittämättömän hektistä kaiken aikaa.
Vaikka kuinka yrittää suorittaa niin valmista ei tule.
Olen yrittänyt opetella olemaan iisimmin ja antaa pienen kaaoksen vallita kotona.
Olen osittain onnistunutkin, mutta helppoa se ei ole ollut.
En osaa oikein nauttia mikäli kauheesti rästihommia.
Takaraivossakin painaa ettei voi olla vapaalla ja tehdä vaan jotain kivaa, mikäli kotihommat kesken.
Ja heti kun hieman löysäilee niin edessä kohta isompi rupeama.
Tilanne vaan on se että kun on puolikuntoinen ja joutuu kaikessa hieman soveltamaan.
Kodin siivous pitää tehdä erissä, eli vähän kerrallaan. Tykkäisin kerta viikkoon siivota kunnolla ja se olisi sillä ohi. Ei vaan ole selkärikkoisena mahdollista, siksi kaikki hommat pitää tehdä osissa ja pikkuhiljaa. Siksi tuntuu että hommat ei ikinä lopu ja kaikki painaa päälle kaiken aikaa.
Ei juuri aikaa millekään ylimääräiselle.
Samaan aikaan lapsemme elävät lapsuuttaan ja aikaa pitäisi löytyä myös olemiseen heidän kanssaan.
Kuopus välillä sanookin -Äiti, ei pidä siivota -Ota mut syliin.
Se kolahtaa ja pysäyttää.
Istutaan alas hetkeksi sylikkäin ja omat ajatukset harhailee kuinka kohta pitäs päästä ruokaa laittamaa, mutta olisi kiva ollut keretä laittamaan pyykit ennen sitä.
Nautin siitä sylittelystä, mutta en osaa ottaa irti sitä maximaalista nautintoa hetkestä.
Tiedän että tyttö onneksi osaa nauttia tankkaamastaan läheisyydestä.
Tämän kaiken keskelle on löytynyt palo kalastamiseen.
Tuntuu sinänsä hullulta että päiviin on vielä tullut lisäohjelmaa.
On vaan ollut niin hienoa huomata kuinka se tuo itselleni voimaa päiviin.
Rantaan kun pääsee heittelemään niin se on ollut tähän asti ainoo paikka jossa oikeesti en stressaa mitään, enkä edes ajattele kotihommia ja muita tekemistä odottavia asioita.
On vain se hetki siinä.
Ei kyse ole siitäkään etää pääsisin ilman lapsia, sillä mielelläni otan yleenaä kaikki halukkaat mukaan ja olenkin saanut välineistöä sen verran haalittua että jotta kaikille on jotakin millä kalastaa.
Kiitokset siis heille jotka niitä meille lahjoitti!!
<3
Ison kiitoksen ansaitsee myös puolisoni joka omalla joustavuudellaan tämän mahdollistaa.
Lapset kun ei aina ja ainakaan kaikki kerralla ole halukkaita mukaan niin saa jäädä sitten isän kanssa kotiin. Jollain kerralla taas ollaan koko perheen voimin.
Välillä myös retkieväät on jo heti alkuunsa tärkeemmät kuin itse kalastaminen ;)
Onko sulla joku juttu hektisen arjen vastapainoksi?
Pieniä onnen avaimia löytyy myös instagramista ja facebookista =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi <3