Eilinen päivä oli oikein aurinkoinen ja lämmin, ei niinkään syksyinen kuin otsikko ehkä antaa ymmärtää. Aamusta lähdin lasten kanssa potkupyörillä puistoo kohti. Matka ei ole pitkä ja sekin pätkä meni lasten ajaessa nätisti jonossa ja laulaen lähes koko matkan -pienen pieni veturi, aamulla kerran...-
ja sitä laulettiin suhteellisen kovaa. Kulkiessamme erään talon ohi oli siellä pihassa pari jotain alakouluikäistä tyttöä ja niitä laulu huvitti, mutta päästyämme ohi kuulin kuinka sama laulu alkoi siellä selänkin takana kuorolauluna =) Laulu siis on tarttuvaa... hymyilin itsekseni =)
Paluumatka olikin sit toisenlainen.. Ei meinannut pikkumies uskoo että ajetaan tien reunassa, väkisin vaan keskelle tietä. Otin fillarin käspuoleen kantoon ja poitsu laittoi askeltaen kotio päin koko matkan huutaen... Eemeli siis sai jäädä kotiin sisälle isänsä kanssa kun ei kiukuttelu loppunut ja Oonan kanssa pelasimme jalkapalloa pihassa jonkun tovin herskuvan naurun saattelemana, kivaa siis oli =)
Satuamme pelaamisesta tarpeeksi lähdimme hieman kävelylle tyttöjen kesken tai kuten tyttäreni asian ilmoitti että nyt ollaan tytöt yksinään johon jatkoi hetken tauon jälkeen etä sä oot kyllä aika muija... ja mäkin oon muija. Taas mua hymyilytti =) Joo, me ollaan muijii, tokasin takas.
Sieniä tutkailtiin mitä matkalle osu ja jokaisena Oona huitas kepillä kumoon. Ensimmäinen sieni kun oli kumossa niin tyttö laukas - Mä oon kova jätkä!! -Joo, niinhän sä oot =D
Myös syksyn tulleessaan tuomia värejä hieman tutkailtiin... vielä on komeempia värejä tuloillaan, mut niitä ootellessa.
Syksy antaa äiteelle, eli kirjoittajalle itselleen taas luvan kynttilöihin ja niitähän meillä poltetaan taas joka ilta. Mä niin tykkään <3
Nyt lapset tuolta jo alkaakin heräileen tähän sunnuntaiaamuun ja uusi päivä voi alkaa =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi <3