tiistai 9. syyskuuta 2014
Lääkkeistä ja turhista lääkäreistä eroon
Vuosien päänsärky riesana, normisti ihan arkisesti jyskyttäen ja välillä armoo huutaen.
Lääkäreissä on juostu, myös fysioterapeutit sun muut kokeiltu.
2 viimesintä vuotta syöny masennuslääkkeitä joista nyt kesällä päätin hankkiutua eroon, vastoin lääkärin ohjeita.
Eli kesällä tosiaan päätin jättää kaikki mielialalääkkeet pois. Niitä popsiessa en missään vaiheessa päässyt olemaan oma itseni. En toki päässyt tippumaan alas mutta en myöskään osannut iloita yhtikäs mistään. Kaikki oli vaan "ihan sama". Myönnän että alkuun ne oli tarpeen, tarvin apua päästäkseni ylös mutta musta ei ole syömään mtn loppuelämäni ylläpitolääkitystä. Eli hoidetaan oireita ei syytä....
Iso apu on myös psykoterapiasta... oon niin paljon oppinut ymmärtämään sitä kautta itseäni enkä siitä tahdo luopua.
Koitin hakee tietoo lääkkeistä joka suunnalta ja mitä enemmän sitä hain ja löysin niin sitä vakuuttuneemmaksi tulin että mun oma kokemus ja ajatus lääkkeistä ei ollut ihan tuulesta temmattua.
Ne ei välttämättä pidemmän päälle ookkaan hyväksi, enemmän jopa haittaa.. =/
Hain siis luontaistuotekaupasta troppeja reseptilääkkeiden tilalle ja aloin itse ajamaan määrättyä lääkitystä alas kun en siihen lääkäriltäni apuja/tukea saanut. Samaan aikaan aloitin luontaistuotteet isolla annostuksella. Vieroitusoireita tuli mut sitä osasin odottaakin, päätin vain kestää.
Nyt on menty ööö ..... ehkä ainakin kolmisen kuukautta pelkillä luontaistuotteilla ja mä tunnen/tiedän taas eläväni <3 Enään en kulje sumussa vaan tunnen olevani taa yksi muiden joukossa!
Siitä päästäänkin päänsärkyihin joista tosiaan kärsinyt aina mutta nyt on ollut voimia ja kiinnostusta alottaa sekin projekti ihan toden teolla. Vuosia sitten on päänsärkyä tutkittu eri lääkäreiden luona ja päätäkin kuvattu... kukaan koskaan löytänyt mitään erityistä selitystä. Lääkkeitä niin särkyyn kun ennaltaehkäsyynkin kokeiltu eikä mikään oo toiminut sen paremmin.
Nyt tällä erää tähän asti on Norithren lääkitys päivittäin päänsärynestoon... pari kierrosta fysioterapeutin käsittelyssä ja akupunktiokokeilua... Tuloksena: ei selitystä päänsärkyihin eikä sen kummempaa apua, ainoastaan akuutisti pientä helpotusta.
Tuntuu et kaikki aina vaan nostaa kädet pystyyn ja totee -sori, ei voi auttaa.
Mutta kuka auttaa, mistä apua????
Kaikki perus arjen askareet on liian usein kovien kipujen saattelemia. Imurointi käy tekeen kipeetä, pyykin ripustaminen.... saati sit hieman "vaativimpia" hommia jotka tuntuu vielä kovemmin...
Oon kuitenkin päättänyt että hoidetaan ja apua saadaan, kaivan niin kauan kun tulee vastaan.
Tiiän et halvaks tää(kään) projekti ei tuu =( Mut mä haluun kuntoon, mä haluun taas päästä urheileen, mä haluun päästä töihin... minä-minä-minä... kyllä, itsekästä....
Eilen päätin soittaa yhdelle hierojalle josta olin kuullut kehuja. Ei vaan hieroisi vaan todella paneutuu siihen mitä tekee. Soitin ja kerroin hieman tilanteestani ja aamuisesta kiputilasta josta kuitenkin kuin ihmeen kaupalla selvisin (olin siinä vaiheessa valmis luopuun ihan kaikesta kunhan kipu loppuisi). Sainkin heti peruutusajan joka olisi vielä samana päivänä.
Nyt tässä kirjoittaessani olen kuin hakattu eilisen jäljiltä. Lihaksia on selästä ja niskasta käyty läpi perusteellisemmin.. ja se oli vasta lämmittelyä... ensiviikolla jatketaan..
Runnotusta olosta huolimatta voin paremmin. Joka paikka mitä vähänkin eilen käsiteltiin niin on ihan kosketusarkana. Mutta tunsin kuinka siinä käsittelyssä oltiin oikeilla jäljillä ja jaksan uskoa ja kovasti toivon että tästä olisi todellakin apua. Kolottaa kovasti mutta tietyllä tapaa kevyempi ja vapaampi olo.
Nyt viel kaikenlisäks tuli kova polte päästä reenaileen jotakin, jos vaikka kohta jo kestäis rasitusta ilman kovaa päänsärkyä!?! Ehkä mä kaivan ton jumppapenkkini sohvan alta esiin ja laitan tuulemaan =)
Tätä polkua kuljetaankin nyt kääntämällä jokainen vastaantuleva kivi. Hieronnasta saan varmasti helpotusta ja apua kun sen tekee joku joka todella tietää mitä tekee, mutta se ei välttämättä riitä. Lihakset saattaa olla osa syy, ei välttämättä yksistään se kipujen aiheuttaja.
Nyt etsin kiropraktikon joka tsekkais ton selkärangan kokonaan.
Kipupolista sain vinkkiä ja ihmettelyä ettei mulle oo semmosta koskaan ehdotettu. Siitäkin nyt tarttis ottaa selvää et mikä se kuvio on ja mitä apua sitä kautta vois saada...
Näillä nyt mennään. Toivossa on hyvä elää ja varsinkin nyt kun tuntuu et sitä toivookin taas on... =)
Toivottavasti nyt löytyy apu, jatkuva kipu on niin viheliäinen rinnalla kulkija ettei sitä ymmärrä kuin toinen samanlaisen myllyn läpikäynyt :) Olen tehnyt tuon saman tempun masennuslääkkeiden kanssa ja vaikken sitä kenellekkään toiselle uskaltaisi suositella niin itselle se oli se oikea tapa. Lääkkeet muuttaa niin paljon omaa persoonaa, tulee sellaiseksi joo-ihan-kiva ihmiseksi. Melkein kaikki on tasapaksua. Onhan se raskasta olla koko ajan alamäessä tai ylämäessä, mutta ainakin sitä on se oma itsensä. Välillä olen ylikierroksilla ja välillä kaivan peitosta poteron viikoiksi. Terapia on hyvä ollut minullekkin kun siellä hoidetaan sitä masennuksen aiheuttajaa eikä vaan "paineta villaisella" lääkkeillä sitä mieltä tasoittumaan. Parempi on käsitellä ne asiat mitkä ahdistaa ja yrittää päästä niistä eroon tai oppia hyväksymään ne :)
VastaaPoista